Aloitin heti ensimmäisen kirjan, kun ei töissä ole mitään tekemistä ja kaikki ovat asuntomessuilla Hämeenlinnassa. Aloitin kirjasta Stressi ja sen voittaminen. Tämä ajatus oli mielenkiintoinen. Stressi on alunperin lähtöisin fysiikasta ja tekniikasta. Siellä sillä tarkoitetaan kappaleeseen kohdistuvaa voimaa. Tätä näkemystä sovellettaessa ihmiseen syyllistytään ajatukseen, että "ihminen reagoi lähes automaattisesti ympäristön paineisiin". Näinhän ei kuitenkaan ole. Tässä ajattelutavassa unohdetaan "ihmisen kyky havainnoida ympäristöä aktiivisesti, tulkita havaintoja, tehdä johtopäätöksiä ja toiseksi se, ettei ihminen ainoastaan reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, vaan hän asettaa myös itse vaatimuksia ympäristölleen. Ympäristötekijät eivät siis sinänsä tuota stressiä. Ihmisen havainnot, tulkinnat ja arvioinnit vaikuttavat siihen, koetaanko jossakin tilanteessa stressiä vai ei." Eli siis se olisi todellakin totta, että suhtautumistapaansa muuttamalla voisi muuttaa itseään vähemmän stressaantuneeksi. Että ympäristö on mitä on, sitä ei voi muuttaa, mutta itseään ja ajatuksiaan voi. Ja se todella auttaisi? Hmm.

Lukiessani kirjaa eteenpäin täällä tulee vastaa niin mahdottoman paljon ajatuksia ja tärkeitä pointteja, että millään saa niin kaikkia käsiteltyä tässä ja nyt. Laitan siksi vain lainaukset tähän:

"Ympäristön vaatimukset ja paineet aiheuttavat stressiä vain silloin, kun ne otetaan vakavasti."

"Stressin kehittymisen ymmärtämiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten ihmisen ympäristölleen asettamat odotukset toteutuvat. Ihmisellä on tarpeita, arvostuksia ja päämääriä, joiden näkökulmasta olosuhteita arvioidaan. Elämä aiheuttaa stressiä, ellei näille ole sijaa."

Stressiä aiheuttaa myös tilanne, jossa " ihmiseltä edellytetään samanaikaisesti kahden tai useamman eri tahoilta esitetyn vaatimuksen noudattamista  tai kun ihminen on itse epätietoinen omista tarpeistaan, arvoistaan ja päämääristään osaamatta asettaa niitä tärkeysjärjestykseen."

"Valitettavan yleisesti kuitenkin yksipuolisen, turruttavan työn vaikutus näkyy passiivisuutena ja aloitteettomuutena myös työn ulkopuolella." Tämä on totta!