Kahvitunti alkaa. Ajattelin kirjoitella vähän, kun en ole vähään aikaan kirjoitellut. Oi, kuinka lennokasta heti alkuun! Viikonloppu kului mökillä keski-Suomessa ja kyllähän oli taas rentouttavaa. Kävimme oikein kunnon hikilenkilläkin lauantaina Kullan kanssa. Sitä ei millään tulisi tehtyä kaupungissa. Hiekkatiellä on niin helppoa juosta. Vietimme oikein pitkän lauantai-aamupäivän hassusti niin, että Kulta teki rannassa puuportaita laiturin vierestä veteen. Uuden laiturin vuoksi vedenhaku on vaikeutunut, kun laituri on niin korkealla veden pinnasta. Noiden portaiden pitäisi helpottaa asiaa. Minä taas neuloin villapaitaa ja luin lehtiä ja tiskasin. Tällä lailla meni monta tuntia emmekä edes nähneet toisiamme. Silti se ei haitannut yhtään. Se oli kuin terapiaa. Saada tehdä jotain mukavaa, mieltälepuuttavaa omissa oloissaan kuitenkin tietäen, että toisen luo voi mennä silloin kun haluaa. Oli hämmästyttävää huomata kuinka tarvitseekaan tuollaista etäisyyttä välillä!

Töihin palasin tietysti normaalisti maanantaina ja tajusin, että jos meinaan pitää neljä lomapäivää, jotka minulle on kertyneet niin nehän on pakko pitää joko tällä tai ensi viikolla, koska työsopimukseni loppuu 26.8. Laitoin loma-anomuksen menemään ja kun saan siihen hyväksynnän minulla on enää tämä viikko ja ensi maanantai töitä!! Ihanaa. Sitten on melkein kaksi viikkoa lomaa ennen koulun alkua.