Edes jotain hyvää. Työt loppuu tänään. Vaikka tuntuu, että silmät on ihan paisuneet eilisestä itkemisestä. Silmäpussit oli aika kauheet aamulla.. Neljän päivän palkallinen loma edessä. Ja niin kun olin suunnitellut siihen kaikenlaista. Nyt kaikki tuntuu tylsältä ja mitättömältä, kun miettii vaan miten sais korjattua tilanteen äitin kanssa.

Perjantaina tulee kaksi vuotta siitä, kun kulta ilmaisi ihastuksensa minuun. Oltiin suunniteltu, että tehtäis jotain kivaa silloin. Ja olin muutenkin ajatellut olla kotona sen viikonlopun, koska en ole ollut yhtäkään sitten toukokuun. No nyt sitäkin varjostaa tilanne äidin kanssa. Se toivois, että menisin kotiin (tämän se sanoi ennen riitaa).. Nyt en tiedä mitä teen. Tekis erittäin hyvää olla rauhassa kotona ja järjestellä muuttoa. Ei mitään stressiä. Huvittais jopa lähteä käymään jossain pikaisesti, kuten Riikassa. Äkkilähtö oli viikonlopulta vain vajaa 400 €. Mutta jos en mene kotiin on seuraava kerta muuttoviikonloppu eikä olis kiva nähdä äitiä tämän jälkeen seuraavan kerran vasta silloin, kun siinä on varmaan muutama muukin stressin aihe.. Puuh, täytyy yrittää keksiä joku ratkaisu. Olen kyllä henkisesti todella loman tarpeessa..